Laadun kolme vartijaa

Annika Myyry on laatupäällikkö ja vastaa KKR Steelin laadusta. Sirpa Mertanen on laatuinsinööri ja vastaa Viimetin laadusta. Juuso Herranen on laatujohtaja ja vastaa CNC Machiningin laadusta, sekä koko konsernin laatukehityksestä.

Kertokaa teidän työstänne!

Annika: Lyhyesti todeten, työhön kuuluu vastata asiakkaan, standardien ja lakien asettamiin vaatimuksiin. Asetettuja tavoitteita ja vaatimusten toteutumista seurataan kuukausittain johtoryhmässä.

Juuso: Me kolme keskustellaan näistä asioista päivittäin, mutta kerran kuukaudessa on sitten virallinen laatukokous. Se on melkein sellainen terapiakokous! Pohjimmiltaan kyse on siitä, miten yrityksissä toimitaan. Laatustandardi antaa meille raamit, minkä mukaan pitää olla tiettyjä asioita. Se ei kerro miten ne pitää tehdä.

Sirpa: Sidosryhmien, erityisesti asiakkaiden, odotukset vaikuttavat nykyään paljon meidän työnkuvaan ja tehtävien laajuuteen. Jotkut asiakkuudet eivät ole enää edes neuvoteltavissa, ellei standardit ole voimassa.

Juuso: Myös jatkuva parantaminen kuuluu asiaan. Standardikin sitä vaatii, mutta on se myös elinehto menestymiselle.

Annika: Tässä työssä tulee joka viikko uutta asiaa, mitä pitää osata ottaa huomioon ja vastuu tuppaa kasvamaan.

Miten laadun kehittämisestä tuli työ?

Annika: Lopputyöni valmistuttua kysyin Perlokselta työpaikkaa ja minulle esitettiin vastakysymys: “laatu vai tuotanto?”. Sain valita ja sillä tiellä olen jatkanut myös täällä.

Sirpa: Olin ennen tuotannon puolella metallialan yrityksessä ja tein erilaisia tehtäviä. Siellä kasvoi halu vaikuttaa asioihin enemmän. En halunnut vain havaita mahdollisia epäkohtia, vaan tehdä niille konkreettisesti jotain ja kehittää.

Juuso: Nykyinen tehtävä juontaa juurensa siihen, kun uran alussa tein projektityötä CNC:llä, johon liittyi muun muassa laatujärjestelmän tekeminen. Meillä ei silloin ollut nimettyä laatupäällikköä, joten se sopi minulle luontevasti. Olen aina mielelläni kehittänyt uutta ja suunnitellut parannuksia.

Annika: Pidän kyllä siitä, että meidän tehtävät on vaativat ja monipuoliset.

Millä tavalla tekemänne työ välittyy tuotannon tekijöille?

Sirpa: Otamme jatkuvasti vastaan palautetta ja ehdotuksia tuotannosta. Minä koen niin, että haluan kovasti auttaa meidän hitsareita, koneistajia ja muita, ettei hakata päätä seinään jonkin sellaisen asian takia, mille voimme tehdä jotakin.

Juuso: Se miten meidän työ näkyy tuonne halliin, ei moni tiedosta sen olevan meidän työtä. Kun tulee jokin muutos, ei hoksata, että taustalla voi olla 100 tuntia meidän ajattelua.

Sirpa: Niin, ei me tehdä huvikseen ratkaisuja. Monesti panostetaan erityisesti työturvallisuuteen ja hyvinvointiin.

Juuso: Siihen pyritään, että työn jälki ei ole riippuvainen tekijästä. Laatujärjestelmä on eräänlainen käyttöohjekirja yrityksen toimintaan. Käytännön arjessa siis kollega voi jatkaa siitä, mihin edellinen on jäänyt ja sama laatu pysyy.

Sirpa: Jos meille tulee poikkeama tai reklamaatio, minun lähestymistyyli on sellainen, että “Hei tämmöinen tuli. Käydäänpä läpi mitä tässä on tapahtunut ja miksi näin pääsi käymään.” Ei se ole sellaista, että etsitään syyllistä lankulle. Hyvin usein juurisyy löytyy prosessista ja siksi sitä pitää jatkuvasti kehittää.

Annika: Meidän talossa käsitellään työnjohdon kanssa vastaavat tilanteet ja työnjohto selvittää tuotannon puolella. Jokaviikkoinen laatupalaveri työnjohdon kanssa on paikka ratkoa poikkeamia ja reklamaatioita.

Juuso: En koe että meistä on kukaan sellainen, että käymme kyttäämässä tai tarkoituksella etsimässä virheitä.

Annika: Niin, ei se ole tarkoitus ainakaan. Seuranta on osa työnkuvaa. Juuson sanoin; “raportoimaton poikkeama on menetetty parantamisen mahdollisuus”. Me ei voida parantaa meidän tekemistä ilman vuorovaikutusta.

Miksi laatustandardit ovat niin tärkeitä? Huomaako, jos sellaista ei ole?

Juuso: Sen näkee kyllä ympärilleen katsomalla, jos jossain firmassa ei ole laatustandardeja käytössä. Vähän sama, kun menet jonkun kotiin. Onko kaikki tavarat levällään vai onko näky kuin Kodin Kuvalehdestä?

Annika: Järjestystä, ohjeistusta, siisteyttä ja kaikki on omalla paikallaan. Systemaattisuus, valtuuttaminen ja dokumentointi pitää tapahtua.

Juuso: Tällä kaikella luodaan virheettömämpää, turvallisempaa ja vähemmän hukkaa.

Annika: Kun minä tulin tänne hommiin, kaikki sertifioinnit vielä puuttui. Tuotannossa oli osia, joista kukaan ei tiennyt mitä ne ovat ja mihin ne ovat menossa. Se oli “villi länsi”, mutta yhteiset toimintatavat, säännöt ja ohjeet ovat vieneet meitä eteenpäin huimasti. Nykyään meillä on tuotannon ohjaus ja standardin vaatimus, että tuotteet ovat merkitty ja tunnistettavissa. Tuotannossa ei saa olla yhtään lavaa, jota ei tunnisteta.

Juuso: Totta! Yksi kehityksen esimerkki CNC:ltä on tavaroiden etsiminen. Kaikki raaka-aineet on nykyään merkitty digitaaliseen varastoon. Meillä ei tarvitse etsiä työmateriaalia. Järjestelmä tietää. Jokainen joka siirtää, kirjaa mihin se on mennyt.

Sirpa: Kyllä, komppaan Annikaa dokumentoinnin tärkeydestä. Meillä Viimetillä on vielä haaveena tuo Juuson mainitsema digitaalinen järjestelmä, mutta ehkäpä se on jo lähitulevaisuudessa.

Annika: Laatukulttuurin rakentaminen on pitkäjänteistä työtä. Nämä asiat eivät ratkea hetkessä.

Juuso: Se on kuin salilla käynti. Yhden kerran jälkeen ei tulla vielä Schwarzeneggeriksi.

Lue koko lehti täältä