Tero Pellisen uran alussa CNC Machining oli moottorikelkoilla kaahaava kaveriporukka.
Tero Pellinen asui vuonna 2008 Reijolassa ja ajeli päivittäin töihin Keslalle Ilomantsiin. Aamuvuoroon piti lähteä viideltä. Sitten puhelin soi.
“Siellä oli (CNC:n toimitusjohtajan) Petrin ja minun yhteinen kaveri. Petri oli kysellyt siltä, että tiedätkö koneistajaa, Tero muistelee.”
Tero päätti siitä paikasta siirtyä CNC Machiningille.
“En empinyt kyllä yhtään.”
Hänestä tuli CNC:n ensimmäinen työntekijä. Työpiste sijaitsi CNC:n nykyisen hallin naapuritontilla Riikosen hallin päädyssä.
“Tilaa oli sen verran, että siihen mahtui kolme konetta: pystykeskus, sorvi ja aarpora. Minä ajoin pystykeskeskusta ja Petri sorvia. Niillä ajettiin alussa toista vuotta. Samoja osia kuin ajetaan vieläkin: hydraulilohkoja ja klamppeja. Petri oli tietenkin pomo, mutta samalla tavalla sekin ajoi. ”
“Se oli mukava aikaa. Oli hauska tulla Keslan kokoisesta firmasta ihan pieneen.”
“Aika kovasti ajettiin”
Pieni työyhteisö oli tiivis kaveriporukka.
“Käytiin viikonloppuisin viihteelläkin porukassa.”
Kuivempiakin yhteisiä harrastuksia oli. Petri houkutteli Teron mukaan moottorikelkkailemaan.
“Ostin kelkan ja ajeltiin jopa 200 kilometrin lenkkejä. Semmosen jälleen oli ihan sippi.”
“Aika kovasti ajettiin tai en mie ajanut kovasti, mutta tää toinen seppä. Pete ajoi kilpaakin pari kisaa. Olin siinä autokuskina ja huoltohommissa. Joskus aina vähän kopsahtikin, mutta ei mitään isompaa.”
Pikkuruinen CNC lähti kasvamaan nopeasti.
“Kun aloitin maaliskuussa, niin kevät ja kesä ajettiin yhtä vuoroa. Sitten tuli jo lisää työntekijöitä.”
“Vuonna 2010 tuli aarpora, jolla teen vieläkin töitä. Heidehainin ohjaus oli uusi asia, mutta onneksi Petri osas sen. Ei silloin hirvittänyt missään vaiheessa. Olin niin nuori ja hurjempi.“
Nykyiseen halli valmistui vuonna 2014. Silloin työntekijöitä oli jo toistakymmentä.
“Hallin isoin kone, Kiheung tuli silloin uutena tänne. Työkalut ja koneet olivat ihan uusia. Mukavaa oli tehdä uusilla vehkeillä. Se oli kovaa työntekoa, mutta meininki oli vielä rennompaa kuin nyt.”
“Paljon on firma kehittynyt ja kasvanut ja aina on ollut töitä. En oo lomautettunakaan ollut ikinä, vaikka silloin alussa oli se taantumakin.”
Ilmapiiri ja työkaverit edelleen parasta
Vaikka paljon on muuttunut noista ajoista, parasta CNC:llä ovat Teron mielestä edelleen ilmapiiri ja työkaverit.
“Tässä firmassa kaikki toimii niinkuin pitääkin. Tämä on rento paikka ja keneltä vaan voi kysyä mitä vaan. Apua saa kun tarvitsee, ei ole jäykistelyä eikä kyräilyä.”
Tero oli CNC:lle tullessaan alle kolmekymppinen, ja sen ikäistä porukkaa firmassa on nytkin paljon.
“Nuorten kanssa tietenkin vitsaillaan iästä. Aika samat jutut meillä on ikäerosta huolimatta tai ainakin omasta mielestä on, en tiedä, miten heidän mielestä.“
“Mutta kyllä sen vuorotyössä huomaa, että ikää tulee. Kun iltavuoron jälkeen alkaa aamuviikko, niin on raskasta.”
Bemari hyytyi työmatkan viimeiselle suoralle
Vapaa-ajalla Tero harrastaa perhe-elämää ja “romujen rassailua”. Tallista löytyy neljä harrasteautoa.
“Nyt on työn alla -89 vuoden 500-sarjalainen Bemari. Korihommia pitäisi tehdä ja maalata.
Moottorin laitoin kuntoon jo aiemmin.”
“Harmittaa kaikki autot, jotka olen silloin nuorena paalannut eli laittanut romuttamoon. Nyt niillä olisi jonkunlaista arvoa.”, Tero manailee.
Yksi tallin Bemareista hyytyi aikoinaan CNC:n hallin eteen.
“Se oli kevään ensimmäinen työmatka sillä autolla. Kone räjähti tuossa suoralla, taisi rullata vapaalla tähän pihaan. Sen korjaaminen oli pitkä projekti, kun piti sylinterin kantta hitsailla ja uusia osia tehdä”, Tero muistelee.
Tero on myös palannut punttisalille reilun 10 vuoden tauon jälkeen.
“Puolisen vuotta olen nyt käynyt 3-4 kertaa viikossa, kun innostuin kaverin kanssa treenaamaan ja firma maksaa liikuntarahaa.”
Salitreenista on iloa myös töissä. Koneistajan homma on fyysistä ja sisältää paljon nostoja, kurottelua ja kiipeilyä.
“Olen kyllä huomannut, että ei se sali ainakaan pahaa tee. Edelleen kyllä sattuu, mutta paremmalla tavalla kuin ennen”, Tero lohkaisee.”