Paniikki ei sovi särmäystyöhön ja ammattilaisia ei tarvitse mikromanageerata, tietää Rakennustempo Oy:n särmääjälegenda Pekka Turunen, joka tunnustautuu herkäksi mieheksi
Sivistyssanakirjassa legendalla viitataan eeppiseen sankaritarinaan. Pitkän linjan rakennustempolainen, särmääjä Pekka Turunen, 61, täyttää legendan määritelmän heittämällä. Rakennustempo Oy:n tiloissa Joensuun Reijolassa Turunen on töissä nyt neljättä vuosikymmentä.
– Ei harmainta hajua, vastaa tämä legenda kuitenkin kysymykseen, että miksi juuri hänet on valittu legendaksi.
– Sitä pitää kysyä tuolta toimitusjohtaja Timo Päivänurmelta. Olisiko se tuon 37 vuoden takia, Turunen mietti vaatimattomana.
Pekka Turusen ensimmäinen työpäivä Rakennustempolla oli 17. elokuuta vuonna 1987. Tuo päivä on piirtynyt särmääjän mieleen tarkasti, sillä sitä kehysti kauhunsekainen tunne siitä, että työtä ei opi ikinä.
– Tunne tuli siitä, kun en ollut ikinä nähnyt särmäyskonettakaan. Sitä vaan ruvettiin opettelemaan, ei silloin mitään mentoreita ollut. Elettiin sitä aikaa, että apua sai jos tarvitsi, mutta ei sitä tarjottu.
Hanskat tiskiin
Sinunkaupat särmäyskoneiden kanssa kuitenkin vaihdettiin jo parissa viikossa. Hitsarina ja metallimiehenä aiemmin työskennellyt Turunen kertoo, että särmäystyön oppii vain tekemällä.
Kollegat ovat vaihtuneet vuosien saatossa useaan otteeseen, sillä joillekin työn fyysinen puoli tulee yllätyksenä.
– Tämä on niin raskasta työtä. Ei tätä ihan oikeasti joka mies jaksa pitkään tehdä, jos ei hyväksy työn fyysistä puolta ja opi nauttimaan siitä.
1990-luvulla tosin vaikutti jossain vaiheessa siltä, että Turusenkin ura särmääjänä jää lyhyeksi.
– Suoraan sanottuna siitä 90-luvun johtamiskulttuurista jäi kammo. Olen pohjimmiltani herkkä mies. Kahdesti löin hanskat tiskiin ja totesin työnjohtajille, että tämä oli nyt tässä, mä lähden himaan. Että tehkää itse, kun paremmin osaatte, Turunen muistelee.
Raudanlujan metallimiehen rinnassa sykkii nimittäin lempeä sydän, joka ei siedä tarpeetonta hierarkiaa ja niskaan hönkimistä. Turunen uskaltaa väittää, että mikromanageroinnista ei tykkää yksikään työntekijä.
Hierarkia on Turusen mukaan karissut vuosikymmenten varrelle.
– Tänä päivänä se on tietokone, joka kertoo marssijärjestyksen, ja sitä koneen järjestystä särmääjät ammattitaidoillaan ohjaavat.
– 90-luvulla se oli työnjohtaja, joka saattoi sörkkiä välissä ja määräillä työjärjestystä vaihdettavaksi mielivaltaisesti. Kaikista kun ei ole työnjohtajiksi, Turunen tietää.
Hän osaa arvostaa nykyistä työkulttuuria paremmin, koska on elänyt ne ajat, kun duunareita kyykytettiin oikeasti. Työpäivät olivat pirstaleisia, eikä työvaiheita tiennyt varttituntia pidemmälle.
– Ennen muinoin virheiden jälkeen, kun pakka meni sekaisin, yritettiin hosua ja paniikissa määräiltiin. Paniikki ei sovi särmäystyöhön.
Arvostus näkyy teoissa
90-luvusta kuitenkin selvittiin. Työnjohtajat ovat vaihtuneet ja oikut ovat historiaa. Vuosikymmenet ovat lipuneet ohi kuin huomaamatta.
– Hommat sujuvat parhaiten, kun särmääjät ovat keskenään täällä omassa hallissa ja työnjohto tuolla toisessa. Työnjohto jakaa lisähommia esimerkiksi sanomalla, että tehkää tämä sopivassa välissä, Turunen vertaa.
Tietokoneen ohjaama työjärjestys on ollut Rakennustempolla käytössä joitakin vuosia.
– Tietokone ei silti vieläkään kerro, mitä kannattaa tehdä, vaan meidän särmääjien ammattitaito kertoo sen, Turunen huomauttaa. Hän penää kaikilta särmääjiltä, nykyisiltä ja tulevilta, ammattiylpeyttä.
– Kun itse arvostaa työtään, ei tarvitse odotella, että joku kehuu. Ei ne nimittäin kehu.
Turusen mukaan alalle nyt tulevat eivät ehkä osaa arvostaa nykyistä työkulttuuria. Hänen mielestään särmääjien työn arvostus näkyykin teoissa, ei puheissa.
– Tänä päivänä tässä työssä parasta on se, että saadaan tehdä töitä tehokkaasti ja rauhassa ilman häiriötekijöitä. Tämähän on nykyisin oikein siisti sisätyö ja vieläpä virka-ajalla, Turunen lohkaisee.
Rallia SM-tasolla
Menneinä vuosikymmeniä työstressiä helpottaakseen Pekka Turunen löysi kuitenkin harrastuksen, joka on voimissaan vielä tänäkin päivänä. Särmääjälegenda hurahti nimittäin videopeleihin, ja etenkin ralliin, jossa hän on kilpaillut ihan SM-tasollakin.
– Siinä nollautuu hyvin viikon työt, kun viikonloppuna vaimon työvuorojen aikana istuu rallipenkkiin, Turunen herkistelee.
Rallipenkin Turunen on kasannut itse netistä saamillaan ohjeilla. Kuulokkeet päässä kun ajaa, ja pysyttelee poissa netistä, ajaminen on palauttavaa.
– Netissä kun pelaa, menee hermot, se on niin totista touhua siellä.
– Toinen harrastus on karaoke, laulan baareissa ja kotona. Bravuurinumeroni on Souvarit ja Sininen huivi.
Turunen on edelleen fyysisesti kovassa kunnossa. Kuntosalille ei ole tarvinnut hakeutua. Eläkeikään on vielä muutama vuosi, mutta haaveissa olisi siirtyä nelipäiväiseen työviikkoon. Ylitöitä Turunen ei ole haalinut, vaikka niitä aika ajoin olisikin tarjolla.
– Ihan normityöajalla pääsee kyllä naattiin. Jos haluaa työpäivän päätteeksi kyetä ajamaan kotiin Hammaslahteen, ei kannata tehdä jatkuvasti pidempää työpäivää.