Jarno, Mikko ja Juha tekevät työstökoneille mahdollisimman nopeita ohjelmia
EFM Groupin koneistuksen ohjelmoijien työ kuulostaa vaativalta ja vastuulliselta.
“Siltä se välillä itsestäkin tuntuu”, nauraa Jarno Räsänen.
Jarnon lisäksi tiimiin kuuluvat Mikko Kuosmanen ja Juha Lyytikäinen.
“Vastuu on iso. Jos tekee liian hitaita ohjelmia, se vaikuttaa tuottavuuteen”, Jarno jatkaa.
“Jos kilpailija tekee osan 10 minuutissa ja meillä menee 20 minuuttia, niin ei olla kilpailukykyisiä”, Juha selittää.
Kolmikko tekee ohjelmia työstökoneille. He siis miettivät, miten kappaleesta saa poistettua materiaalia mahdollisimman nopeasti.
“Tuotannonohjaus ottaa asiakkaalta vastaan työn ja varmistaa sille tarvittava kuvat ja alkutiedot. Sen jälkeen me ruvetaan miettimään, miten tuote valmistetaan.”, Mikko selittää prosessiin kulkua.
“Kuin sanaristikkoa täyttäisi”
Nopeuden lisäksi pitää ottaa huomioon noin tuhat muutakin asiaa ja pitää mielessä, että parhaimmillaan toimitaan sadasosamillin tarkkuudella. Esimerkiksi, jos ohjelmasta yrittää tehdä liian nopean, työstökoneen terät eivät kestä ja se vasta tuleekin kalliiksi.
“Se on vähän niinku sanaristikon täyttö; kaikki sanat pitää olla oikein. Jos joku on väärin, kokonaisuus ei toimi.”, Juha kuvailee..
Pelkästään työkaluja on tuhansia niiden joukosta ohjelmoija valitsee kyseiseen työhön sopivimmat.
Vaikeinta on pitää kokonaisuus hanskassa
Ohjelmoija pohtii, montako työvaihetta tarvitaan ja missä järjestyksessä ja moneltako suunnalta kappale pitää koneistaa. On myös valittava sopivin kone kunkin kappaleen työstöön. Se riippuu kappaleen muodosta, koosta, työstösuunnista ja asiakkaan asettamista toleranssista eli mittatarkkuusvaatimuksista.
Samalla pitää minimoida kaikki mahdolliset riskit kuten kiinnitykset ja teriin tulevat ongelmat. Jos suunnittelu menee pieleen, voi tulla kolari tai työkappale voi väristä, liikkua tai irrota.
“Vaikeinta on kokonaisuuden hanskassa pitäminen, että hallitsee kaikki osa-alueet alusta loppuun. Helposti jää joku asia huomioimatta.”, Mikko sanoo.
“Huolellisuuden ja tarkkuuden säilyttäminen on ainakin itselle vaikeinta. Tekninen puoli ei niinkään.”, Juha jatkaa.
Virheet minimoidaan simuloimalla
Virheitä tulee väkisinkin joskus, mutta ne pyritään minimoimaan simuloimalla prosessit ennen kuin tuote menee tuotantoon.
“Kun meillä on valmiista tuotteesta ja aihiosta 3-d mallit, koneistamme aihion tietokoneen ruudulla ja vertaamme sitä valmiiseen”, Mikko selittää.
Yhteistyö koneistajan kanssa tärkeää
Onneksi huolellinen koneistaja huomaa virheen usein jo tuotteen sisäänajossa, eikä vahinkoa synny. Kokenut koneistaja onkin ohjelmoijalle kullanarvoinen apuri vaikeissa paikoissa.
“Kokenut koneistaja osaa heti sanoa, mitä ohjelmassa pitää muuttaa, Juha kiittelee.
“Jos on monimutkaisempi ohjelma, käyn jo ennen aloittamista juttelemassa koneistajan kanssa. Sieltä tulee hyviä näkemyksiä, ja sillä tavalla koneistajakin tietää alusta asti, missä mennään.”, Mikko kertoo.
Yhteistyötä helpottaa se, että Mikko, Juha ja Jarno ovat kaikki entisiä koneistajia. Ilman kokemusta koneistamisesta ohjelmoijaksi ryhtyminen olisi hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta.
“Jos ei käytännössä tiedä, miten vaikka terät toimii, niin ei ohjelmoinnista tule mitään.”, Jarno tietää.
“Siinä on niin paljon perstuntumalta tulevia juttuja, käytännön pientä tekemistä, johon ei löydy paperista vastauksia.”, Juha säestää.
Kokemus on kasvattanut osaamista
Kolmikolla on kaikilla vähintään viiden vuoden kokemus koneistuksen ohjelmoinnista, ja sen huomaa.
“Kun katsoo omia vanhoja ohjelmia, näkee heti, mitä voisi tehdä paremmin.”, Jarno kertoo.
“Nykyään ei enää ajattele liian monimutkaisesti, vaan näkee nopeammin, mikä on olennaista.”, Mikko sanoo.
Hyvä ja kokenut ohjelmoija kykenee antamaan suunnittelijallekin palautetta tuotteesta.
“Monet suunnittelijat oikein pyytävät meiltä palautetta, että tuotteen hintaa saataisiin alemmas.”, Juha kertoo.
Vaikeimmat pähkinät pureskellaan yhdessä
Ohjelman tekemiseen menevä aika vaihtelee valtavasti.
“Se voi olla viisi minuutti tai kahdeksan tuntia.”, Mikko kertoo.
“Välillä ei kahdeksan tuntiakaan riitä, jos on iso ohjelma ja paljon selvitettävää.”, Jarno lisää.
“Paljon riippuu siitä, onko tehnyt samantyyppistä ohjelmaa aiemmin. Jos pitää tehdä uudella menetelmällä ja on haastava materiaali, niin siinä menee aikaa tutkiessa.”, Juha selittää.
Uudet ja vaikeammat hommat ovat kolmikolle työn suola, sillä ne antavat vaihtelua ja haastetta. Niissä tilanteissa tarvitaan myös erityisen paljon tiimin sisäistä ja tiimien välistä yhteistyötä.
“Jos on ison volyymin tuote, niin yhdessä mietitään optimaalinen koneistusjärjestys ja oikeat työkalut. Kaveri tuo aina lisää perspektiiviä ja sellaista out of the box -ajattelua.”, Jarno kertoo.
“Joskus käy niin, että itse miettii asiaa tosi pitkää ja sitten toinen istuu viereen ja näkee heti, miten homma kannattaa tehdä.”, Mikko sanoo.