Kun särmääjä puhuu tehtaassa, mutta kukaan ei kuule, kuuluuko siitä edes ääni? Särmääjän työssä pärjää tarvittaessa vaikka vain kolmella suomen kielen sanalla: "huomenta", "valmis" ja "näkemiin"
Särmäyskoneiden äärellä ei puheensorinaa kuulu, työ kun vaatii keskittymistä ja kuulosuojaimia. Se tarkoittaa, että kommunikoimaan on opittu muilla tavoin.
Teräskappaleiden käsittely on raskasta, ja KKR Steel Oy on investoinut nykyaikaiseen kalustoon helpottaakseen työn fyysistä kuormitusta.
Muovitekniikan insinööriksi itsensä lukenut Mika Alm ajelehti monen mutkan kautta särmääjien esimieheksi KKR Steel Oy:lle kaksi vuotta sitten. Hän on tuonut mukanaan uusia näkökulmia myös työergonomian kehittämiseen.
– Ukot vanhenevat ja nivelet kuluvat. Jos työergonomia ei ole kunnossa, ei tule mitään.
KKR Steel Oy:n tehtaalla Ylämyllyllä suoritetaan vaativia, monipuolisia teräksen leikkausmenetelmiä. Laser-, plasma- ja kaasuleikkausta, kierteytystä, viisteytystä ja särmäystä. Hitsauksia tehdään sekä käsin että robotilla.
Työ on monipuolista ja vaatii erityisosaamista. Fyysisen puolen vastapainoksi tarjolla on mielenkiintoisia haasteita ja mahdollisuuksia ammatilliseen kehittymiseen.
Lisäksi yritys on onnistunut luomaan vakaan työympäristön, jossa työntekijät viihtyvät pitkään.
– Tätä porukkaa on laitettu kasaan koko täällä oloni ajan, ja nyt alkaa olla pysyvämpi poppoo. Pitkäaikaisia työntekijöitäkin on useampi. Monenlaista on kyllä käynyt kokeilemassa.
Tsemppipeukku nousee
Särmääjän työn fyysinen puoli ei pitäisi tulla kenellekään uudelle työntekijälle yllätyksenä, siksi sitä ei kannata Mika Almin mielestä kaunistellakaan, ei etenkään työhaastattelussa.
– Mutta onhan täällä nyt kivaa olla töissä, pomot ei huohota niskaan ja rauhassa saa tehdä, KKR Steel Oy:n ohjelmoija ja robottisärmääjä Marko Sallinen vakuuttelee.
Almin mukaan tällä hetkellä särmäysporukka on mitä parhain, turhista ei valiteta, ja vaikka valitettaisiin, tehtaaseen kyllä ääntä mahtuu. KKR Steel Oy on rekrytoinut useita työntekijöitä, jotka ovat muuttaneet Suomeen Afganistanista.
– Afganistanilaiset työmiehet ovat hyviä tekijöitä jos fyysinen puoli kestää, Alm kertoo.
Fyysiseen työhön on tottunut myös Afganistanista Ranskan ja Ruotsin kautta Joensuuhun muuttanut Aliakbar Soltani. Soltani on pohjakoulutukseltaan LVI-asentaja. Särmääjän työn fyysisyys konkretisoitui hänelle kuitenkin kantapään kautta. Tai siis olkapään.
– Olkapääni vihoitteli jo viidentoista vuoden ajan ennen tätä työtä, mutta yhtenä työpäivänä se vaan napsahti raskaita teräslevyjä nostaessa.
Soltanin olkapää leikattiin, ja hän joutui jäämään kahden kuukauden sairaslomalle. Toipuminen täysin työkykyiseksi vie vielä ainakin toiset kaksi kuukautta. Siihen asti hän kykenee nostamaan oikeastaan vain tsemppipeukkua työkavereille.
Yleensä Suomeen muuttavat ulkomaalaiset oppivat suomen kielen työpaikalla, mutta Soltani on kymmenessä kuukaudessa oppinut oikeastaan vain kolme työhön liittyvää sanaa. Soltanin mukaan aamulla sanotaan “huomenta”, kotiin lähtiessä “moi”. Ja näiden sanojen välissä lausutaan se työn kannalta oleellisin.
– “Valmis!”, Soltani nauraa. Mika Almia huvittaa, sillä sitähän se on.
– Kuulosuojaimet päässä puheet jäävät vähiin, Mika Alm toteaa.
– Ihan kyllä riittää, että näkee, lohkaisee särmääjä Matti Asikainen.
– Käsimerkeillä keskustellaan, Marko Sallinen lisää.
Tappavan tasaisesti
Särmääjien tiivis työyhteisö on oppikirjaesimerkki siitä, että työyhteisön hyvinvointia ei rakenneta sanoilla, vaan teoilla. Yhteishenkeä ylläpitää Mika Alm, jolle alaiset antavat kiitosta. Alm vetää tiimiä rauhallisin ja luottavaisin ottein.
– Ero pomoissa ja työntekijöissä Suomen ja Afganistanin välissä on valtava. Esimerkiksi Suomessa työnantajat ovat vastuullisempia ja lainkuuliaisempia kuin Afganistanissa, Aliakbar Soltani kertoo.
– Mikan kanssa voi olla myös eri mieltä asioista, eikä se rupea möskyämään, Marko Sallinen kuvailee.
Alusta asti Alm on omaksunut asenteen, että kun työntekijöille antaa tilaa eikä mikromanageeraa, työtkin sujuvat paremmin. Almin mukaan esimiehen onni on, että työntekijät ovat esimiestään pätevämpiä. Toisinaan työ on kuin tanssia, mutta auringonpaisteen jälkeen hautaudutaan hetkittäin risukasan alle.
– On päiviä, kun kukaan ei ole poissa ja kaikki onnistuu. Sitten on viikkoja, kun mikään ei onnistu. Kun joku menee perseelleen, niin menee kunnolla, Alm tietää.
– Tappavan tasaisesti koko ajan perseelleen, veistelee Marko Sallinen.
Almin mukaan särmääjäksi ryhtyvillä tulee olla asenne ja pää kohdallaan, ja koska särmäykseen ei ole varsinaista koulutusta, hommiin kannattaa ryhtyä nöyrällä asenteella.
– Tietyllä tavalla kaikki särmääjät ovat itseoppineita. Meidän särmääjät tulevat mitä erilaisemmista taustoista.
Akateeminen tausta auttaa
Särmääjä Matti Asikainen on biologian maisteri, joka ei valmistuttuaan löytänyt oman alan töitä. Vuokratyöfirman kautta hän löysi särmääjän työpaikan KKR Steeliltä. Akateemisesta taustasta on Asikaisen mukaan paljonkin hyötyä, sillä analyyttinen ajattelutapa ja tieteellinen maailmankatsomus auttaa särmäystyössä.
– Kuvien tulkinnassa ja pyrkimyksessä tehdä asiat tehokkaasti ja tuottavasti, Asikainen kuvailee. Työn fyysisen puolen hän on ottanut haasteena, ja valmistautui siihen hyvissä ajoin ennen töiden alkua aloittamalla kuntosaliharrastuksen.
– Fyysiselle työlle pitää altistaa itsensä ja opetella nauttimaan siitä, neuvoo Asikainen kaikkia, jotka miettivät pärjäisivätkö alalla.
Marko Sallinen puolestaan on pohjakoulutukseltaan ilmastointiasentaja, sekä sähkö- ja lämmityslaiteasentaja. Robottisärmääjän työ on Sallisen mukaan fyysisesti helpompaa kuin perinteisen särmääjän.
– Rasittavaa on lähinnä kaksivuorotyö.
– Tänne tullessa ilmoitin, että minä en tee sitten enää vuorotyötä, mutta nyt sitten teen kahta vuoroa, Sallinen nauraa.
Hopeareunukset ovat kuitenkin nähtävillä. Iltavuorossa saa tehdä nelipäiväisen työviikon.
– Kun maanantaista torstaihin puristaa kymmenen tuntia, on perjantai vapaa. Iltavuorossa päivä on kuitenkin pilalla, niin sama on olla töissä.
Sallisen mukaan ala on miesvaltainen, koska naisilla fysiikan rajat saattavat tulla herkemmin vastaan.
– Yhden naisen olen tähän työhön kouluttanut, mutta sitten hän lähti etelään.
Särmääjäporukka kiittelee työnantajan tarjoamia e-passin virkistysetuja, jotka ainakin Marko Sallinen käyttää hierontaan ja liikuntaan.
– Työnantaja tarjoaa myös vichyt. Tänä vuonna sitä kului reilu 100 lavaa, oli sen verran kuuma kesä, Sallinen kertoo.
Liian iso jääkaappi
EFM Groupiin kuuluu kaksi särmäykseen keskittynyttä yritystä. Joensuun Reijolassa sijaitseva Rakennustempo Oy on keskittynyt säiliöiden hitsaukseen, maalaukseen, puhdistukseen ja kokoonpanoon. Rakennustempon särmääjä Juha Korhonen on kouluttautunut elektroniikka-asentajaksi, mutta särmääjänä hän on viihtynyt nyt 13 vuotta. Korhosen appiukon ystävä ja nykyinen kollega, särmääjälegenda Pekka Turunen, houkutteli nuoren miehen alalle.
– Jossain vaiheessa laserilta väheni porukkaa, ja päädyin sinne auttamaan. Korhosen mukaan laserleikkaajan työ eroaa fyysisesti särmäyksestä merkittävästi.
– Moni ei varmaan myönnä, että vaihtaa alaa fyysisen kuormittavuuden takia, Korhonen pohtii.
Kaikkea ei voi automatisoida, joten joissain tapauksissa kymmenien kilojen metallikappaletta pyöritellään yhdessä työvaiheessa kuusi kertaa ympäri hartiavoimin.
– Kuntosalilla en käy, mutta varmaan pitäisi, kerran olen hajottanut selkäni. Sen jälkeen onkin tullut mietittyä tuota työergonomiaa.
Sadan metrin päässä työpaikaltaan asuva Korhonen iloitsee lyhyen työmatkan lisäksi työpaikan hyvästä yhteishengestä. Erityisesti hän kiittelee toimitusjohtaja Timo Päivänurmea, joka mahdollistaa särmääjillekin heidän ansaitsemansa työrauhan.
– Uskaltaisin arvioida, että kaikki alalla pidempään viihtyvät särmääjät ovat keskittyneitä ja yhteistyökykyisiä. Työkavereita pitää ottaa huomioon.
Konkreettisena esimerkkinä kollegojen huomioimisesta on painavien teräskappaleiden nostaminen, jonka tulee Korhosen mukaan olla synkronoitua.
– Nostoissa pitää osata peilata työkaverin liikkeitä. Kiireessä ei saa ryhtyä sooloilemaan ja hosumaan.
Korhosen mukaan ajoittainen kiire, sekä paikkojen jomotus, ovat ne mikä työssä kuormittaa. Lomautuksiltakaan ei ole vältytty.
– Jos joitain vuosia sitten ruokapöydän istumapaikat eivät kaikille riittäneet, enää ei sitä ongelmaa ole.
– Tällä hetkellä meitä on tuolla hallissa kolme, jääkaappikin on liian iso kolmen eväille. Toivoisin kyllä, että työkavereita tulisi lisää.